perjantai 28. lokakuuta 2016

Perhevalmennus

Ystävä kävi perhevalmennuksessa. Ensimmäinen tehtävä oli kuulemma miettiä ryhmissä, miten raskaus on vaikuttanut parisuhteeseen. Yksin odottavat naiset olivat hiljaa. En voi sanoa tästä tämän enempää seuraavista syistä:
1. Olen töissä ja kahvitaukoni taisi jo venähtää ystävän kanssa päivitellessä.
2. En edes tajua mitä perhevalmennus on ja kenelle se on tarkoitettu. Joissain kaupungeissa siellä kuulemma käy pappi markkinointikeikalla ja ilmeisesti joissain ei ole vielä huomattu, ettei kaikilla raskaana olevilla ole parisuhdetta.
3. Mieleeni tulee ainoastaan niin rumia kirosanoja, ettei niitä voi julkaista.

9 kommenttia:

  1. OMG! Mä olen kerran kuullut yhden sosiaalityöntekijän päivittelevän raskaana olevia teinityttöjä, kun he eivät osallistu _edes perhevalmennukseen_!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, onpa ihme juttu. Mä jotenkin luulisin, että siitä parin kerran valmennuksesta saisi sellaisen kaikille sopivan ilman normittelua. Tai sitten varmaan kannattaisi pitää omat valmennukset kaikille, jotka eivät ole normiheteropariskuntia.

      Tsekkasin juuri, tulisiko telkkarista mitään. Nelosen leffa on Mitä odottaa kun odotat: "-- romanttinen komedia viidestä pariskunnasta, jotka valmistautuvat elämänsä suurimpiin mullistuksiin lukeutuvaan muutokseen, vanhemmuuteen." Jep. Tehkääpä itseksenne se lapsi ja puhukaa sitten mullistuksista.

      Poista
    2. Linkkasin blogisi uusimmassa kirjoituksessani.

      Poista
  2. Miten ihmiset on ennen vanhaan osanneet tehdä yhtään mitään ilman kaiken maailman valmennuksia?? Luulisi, että ihmiskunta olisi jo kuollut sukupuuttoon.. Tosin nykymaailman menoa katsellessa se ei mielestäni olisi edes huono vaihtoehto. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos itse olisin päässyt/pääsisin (en koskaan tiedä nykyään kummalla tavalla pitäisi sanoa) synnyttämään, olisin kyllä aika kiitollinen jostain pikku briiffauksesta asian tiimoilta. En kuitenkaan missään tilanteessa haluaisi istua ryhmässä vieraiden ihmisten kanssa jakamassa henkilökohtaisia asioitani. Pohdittiin ystävän kanssa, että tuo on osa sitä prosessia, jossa raskaana olevan naisen (ja näköjään sitten myös jossain määrin hänen miehensä) kehosta ja elämästä tulee yhteisön omaisuutta. Se on se sama ilmiö, minkä vuoksi vieraat ihmiset saattavat tulla tökkimään gravidin henkilön mahaa.

      Poista
    2. Mä eilen meinasin kirjoittaa sulle kommentin tuosta, mitä et tiedä kummalla tavalla, mutta poistin sen kuitenkin (kai? en kai lähettänyt!). Ajatuksena on palata asiaan, kunhan saan blogisi vuodelta 2015 kunnolla haltuun. Nyt ei ole ollut aikaa lukea, koska olen niin hurjasti touhottanut niiden haasteideni parissa ;-)

      Poista
    3. Hassua :D Et lähettänyt. Mä luen sun tekstejä niin ilolla nyt. Mulla on itselläni niin aivot narikassa -fiilis, että on huikeaa lukea jotain järkevää, tuoretta ja kirkasta aiheesta välillä.

      Poista
    4. Valmennuksista vielä: pienet briiffaukset toki on ihan asia erikseen niin kuin neuvolakäynnitkin. Enkä väitä, että mistään mitään ymmärrän tai tiedän, mutta jotenkin tuntuu, että Suomi elää sellaista "ennaltaehkäisy on kaiken a ja o"- utopiaa, ja että se varsinainen konkreettinen apu tiukassa paikassa jää monelta saamatta. Olettaisin siis, että tuollaisen perhevalmennuksenkin yhtenä pointtina on valmistaa parisuhdetta siihen tulevaan vauva-aikaan, joka muuttaa arkea ja suhteen keskinäistä dynamiikkaa enemmän tai vähemmän. Toki kai siinä jotain muutakin on ajatuksena, jos siellä parisuhteettomatkin käyvät. Liputan tietysti itsekin kaiken sorttisen ennaltaehkäisevän työn puolesta, mutta vähintään yhtä tärkeää olisi se konkreettinen apu sitten myöhemmässä vaiheessa. Ennen vanhaan koko kylä kasvatti lapsia ja toisia autettiin minkä ehdittiin, tuskinpa tiedettiin mitään mistään valmennuksista ja yhteisöllisyys oli itsestäänselvyys. Vaan eipä enää. Kuinka moni edes kehtaa pyytää apua tai kertoa läheisille saatikka naapureille, että nyt ei mene hyvin? Enkä henkilökohtaisesti usko, että mitkään valmennukset enää auta saatikka muistu mieleen siinä kohtaa, kun se vauva-arki lyö vasten kasvoja. Mutta, kuten sanoin, enhän minä moisista asioista mitään varsinaisesti tiedä tai ymmärrä, kunhan ilmaisin omia mielikuviani aiheesta ja aloin haaveilla taas vanhoista hyvistä ajoista.. :D

      Poista