maanantai 19. tammikuuta 2015

Hyviä ja huonoja uutisia

Pystyn vielä ihastumaan! Se oli todella tervetullut havainto. Ikävää kuitenkin on se, että neljänsillä treffeillä mies osoittautui ilkeäksi. Onneksi jo neljänsillä. Ehti kuitenkin käydä niin, että muistin taas sen, mitä olin jo unohtanut kaivata. Vaivana on nyt siis se klassistakin klassisempi ihmisen ikävä toisen luo. Yllättävän nopeasti sitä näköjään löytää itsestään sen kohdan, jossa iltasuunnitelmissa on tilaa toiselle ja aamukahvipöytään mahtuisikin ihan hyvin joku muukin. Ja minä mahtuisin sittenkin vielä ihan hyvin jonkun kainaloon.

Marssitan itseni metsään. Siellä on tilaa taivaltaa pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä. Eikun seikkailuja.

4 kommenttia:

  1. Hyvä, että moinen ikävä ominaisuus selvisi noinkin nopeesti. Mutta uskon, että silti harmittaa jos kerran ehdit jo vähän ihastuakin. Mutta tyyppi ei sit ollut sua varten. Kyllä se oikea tulee kun uskoo tarpeeksi ja raivaa jo valmiiksi tilaa elämäänsä;) Näin jotkut uskovat, että asialle pitää antaa tilaa ihan konkreettisesti: raivata tilaa kylppärin hyllyltä, vaatekaapista, sängystä...

    Ihan vain uteliaisuuttani kysäsen vaikkei asia tietysti minulle kuulukaan, mutta miten tuo ilkeys paljastui? Oletko ihan varma, ettei ollut vain yksittäinen ikävä lipsahdus jonkun ajattelemattoman kommentin muodossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassu ajatus :D Sulloisinko vaatteeni pienempään tilaan, jotta kaappiin jäisi tyhjiä hyllyjä? Alkaisinko nukkua vain toisella puolella sänkyä? Kai tässä on jo otettava kaikki keinot käyttöön ;)

      Suojaan miestä, en siksi kerro tarkasti, mitä tapahtui. Kyse ei ollut yksittäisestä kommentista, vaan isosta ja perinpohjaisesta asiasta, tavasta kohdella muita ihmisiä.

      Poista
    2. Juu, ajatus on tosiaan hassu, mutta olen kuullut/lukenut, että noinkin voi saada aikaan tuloksia;D Noh, uskoo ken uskoo, mutta voi tuossa ehkä vähän olla perääkin että kun antaa oikeasti tilaa jollekin uudelle, ihan konkreettisesti, se helpommin toteutuu...ei kai tuo nyt ole iso vaiva raivata tilaa jos oikeasti haluaa kumppanin elämäänsä;) Itse tilanteessasi tekisin takuulla ihan kaiken mahdollisen, jopa tollasen hullulle kuulostavankin tempun;D Mut minä nyt olenkin syntymähöynä, joka jaksaa typerehtiä milloin milläkin jutulla;)

      Ok. Ajattelin vain kysästä tilanteesta, ettet olisi tehnyt hätiköityä johtopäätöstä...jotkut ihmiset on niin äkkivääriä, että jo yksikin moka toiselta tarkoittaa sitä, että on pantava lusikat jakoon.

      Mutta onnea "miehen metsästykseen"!;) Hyvää kannattaa odottaa...

      Poista
    3. Mielestäni tuo konkreettinen tilan raivaaminen on jotenkin älyttömän sympaattinen, joskin taikauskoinen ajatus :) Olen miettinyt sitä tänään, ja ajattelin näin: Minulle on äärettömän tärkeää olla kokonaan kotonani, kun olen kotonani. Minä olen minä, ja sänky on minun, samoin vaatekaappi. Jos kotiini hyvä mies tiensä löytää, annan kyllä tilaa. Siihen saakka suosin x-asentoa ja täytän kaikki hyllyt. Ajattelen, että oma onneni tulee siitä, että olen siinä missä olen, en tulevaisuudessa. Vaikka ymmärrän hyvin ajatuksen tilan raivaamisesta, valitsen itse elämän elämisen tällaisena kuin se on nyt, rehellisesti kaikkine kipuinensa.

      Poista