lauantai 5. heinäkuuta 2014

Lisäihmetyksiä nettideittailusta

Kaikki ovat nykyään liikunnallisia, erityisesti netissä. Päätin suorittaa aiheesta tieteellisen tutkimuksen otantana ensimmäiset kymmenen deittipalvelun tarjoamaa kandidaattia. 

Kolmen kymmenestä voi lukea olevan liikunnallisia edes avaamatta heidän profiilejaan, koska he ovat kertoneet asiasta jo ensimmäisissä lauseissaan, jotka näkyvät profiilikuvan vieressä. Jäljelle jäävistä seitsemästä viisi kertoo myöhemmin profiilitekstissään olevansa liikunnallisia. Lajien kirjo on otantaan osuneilla miehillä monipuolinen painonnostosta lumilautailuun ja maratonjuoksusta seinäkiipeilyyn.  Yhteensä kahdeksasta liikunnallisesta miehestä seitsemän etsii naista, joka liikkuu säännöllisesti, mielellään jopa päivittäin. Mies, joka pullistelee profiilikuvassa hauistaan haluaa naisen, joka paitsi treenaa joka päivä, myös syö ja elää muutenkin urheilijan tavoin.

Liikunta on elämäntapa. Liikunta on tärkeintä. Oma laji on maailman rakkain, tai sitten hienointa on harrastaa monipuolisesti kaikkea ultrajuoksusta minigolfiin. Koko ajan. Joka päivä. Kelvollinen ihminen käyttää kaiken vapaa-aikansa temppelinsä kehittämiseen. Liikunnasta pitää nauttia, siitä pitää hakea ja saada koko ajan uskomattomampia huippuelämyksiä. Arki aikataulutetaan sen mukaan, että ehditään treeneihin. Kolme kertaa viikossa ei ole mitään, treenikertoja pitää mielellään olla ainakin viisi. Tyylikkäintä on jättää ruokavaliosta pois jotain, vaikkapa hiilihydraatit tai gluteeni. Proteiinia pitää valuttaa kurkusta alas tahmaisena pirtelönä ja jääkaapin pitää notkua rahkasta.

En edes ole varma minkä tasoinen rehkiminen nykyään määritellään liikunnallisuudeksi, mutta tiedän, etten halua miestä, joka treenaa viisi kertaa viikossa ja temppuilee syömisensä kanssa. Minä en ole sellainen. Minulle riittää arkiliikunta koiran kanssa ja minulle terveellinen syöminen tarkoittaa sellaista ruokaa, josta saan ravinnon lisäksi iloa. Toisaalta ihailen urheilullisia ihmisiä, mutta minusta ei taida tulla sellaista, vaikka kuinka yrittäisin. Minun huippuelämykseni tulevat rennosta yhdessäolosta, hyvästä ruoasta ja maailmaa syleilevistä keskusteluista. Juon mielummin lasin viiniä ja luen kirjan, kuin rääkkään kehoani ja kulutan kaloreita peilin edessä ysärihittien tahtiin viidenkymmenen muun hikoilevan naisen kanssa. En saa erityisiä kiksejä siitä, että jaksan pumpata salilla jotain laitetta tänään kymmenen kertaa enemmän kuin viime viikolla. En laske kaloreita, enkä ole huolissani siitä, etten näytä bikineissä… hetkinen… nyt pitäisi varmaan muistaa jonkun mallin nimi.


Meistä, jotka emme urheile jatkuvasti, on tullut paariaa. Vai onko ”liikunnallisuus” vain tyylikkäämpi tapa kertoa olevansa normaalipainoinen tai liikunnallisuuden vaatimus kumppanilta verhottu toive siitä, ettei toinen olisi lihava? Jos netissä 85% ihmisistä on liikunnallisia, voiko se edes olla totta?

Näitä pohdittuani minuun ottaa netissä yhteyttä mies, joka on minua lyhempi ja kuvasta päätellen selvästi ylipainoinen. Onneksi hän kirjoittaa huonosti eikä ole juurikaan opiskellut, joten voin välttää kohtaamasta oman pinnallisuuteni.

2 kommenttia:

  1. Kylläpä oli taas helposti samaistuttava kirjoitus. Ihan varmasti tuolla liikunnallisuudella koitetaan varmistella myös sitä puolison hoikkuutta. En oikein tiedä mistä nykyisin enää ylipainoiset ihmiset löytävät seuraa kun kaikki haluavat vain liikunnallisen=hoikan kumppanin. Mutta toisaalta, sellaista sitä itsekin kuitenkin etsii, jo tuon koirankin takia. Omasta vapaa-ajasta iso osa kuluu kuitenkin koiran kanssa ulkoillen ja liikkuen, joten hankala kuvitella puolisoa jota ei koskaan kiinnostaisi lähteä mukaan tai jolle se olisi ihan pakkopullaa. Taitaa kuitenkin olla mahdoton yhtälö, kun ne liikunnalliset miehet etsivät kuitenkin sitä liikunnallisen näköistä naista.

    Toinen kiertoilmaus hoikalle on varmaankin "itsestään huolehtiva", jota myös näkee paljon. Mitä tuokin sitten tarkoittaa? Päivittäistä meikkausta sen vartalosta huolehtimisen lisäksi, vai riittääkö että on laiha? Hiukset aina kuosissa? Voisiko joku perustaa sellaisen tavallisten ihmisten deittisivuston mistä ne jotka eivät näytä jatkuvasti malleilta, voisivat etsiä puolisoa siihen tavalliseen elämään?

    VastaaPoista
  2. Matkustan junalla vanhempien luokse kesälomailemaan ja huvittelen ajankulukseni pohtimalla vastavetoa Eliittikumppaneille. Mikä sellaisen deittipalvelun nimi voisi olla, josta löytäisi ihan takuuvarmasti tavallisen puolison? Mitä kriteereitä pitäisi täyttää voidakseen liittyä jäseneksi?

    Onneksi mä olen sen verran luupäinen, etten yleensä kauheasti jaksa välittää siitä miltä pitäisi näyttää. Tiedän että riitän kyllä niille ihmisille, joilla on merkitystä. En halua meikata joka päivä, enkä ole erityisen kiinnostunut vaatteista tai manikyyreistä. Tiedän, että monelle miehelle se tarkoittaa, etten pidä huolta itsestäni, etenkin kun en sinne kuntosalillekaan oikein jaksa vaivautua tai rimpuloida ihmeellisillä dieeteillä. (Ulos lähtiessä on sitten joskus sitäkin kivempi laittautua viimeisen päälle.)

    Liikunnallisen naisen ja itsestään huolehtivan naisen lisäksi on muuten vielä tämä kuuluisa Naisellinen Nainen, jota monet miehet etsivät. Mä olen mielestäni naisellinen nainen, ihan oikea nainen, mutta näiden miesten mielestä en, koska Naisellisella Naisella on mekko, korkkarit ja huulipunaa. Ja ehdottomasti pitkät hiukset. Hah :) Mitä ihmettä mä tekisin tuollaisella miehellä?

    Nyt muuten tulisikin niin paljon juttua, että pitäisiköhän tästä tehdä ihan oma päivityksensä.

    VastaaPoista